Please scroll down for English version!
Edellisessä blogipostauksessa tarkastelimme TV-alan globalisaatiota kanavien ja suoratoistopalvelujen osalta. Tässä tekstissä keskitytään TV-tuotannon globalisaatioon. Tarkastelutasoja on edelleen kaksi: sisältöjen virta kansallisten rajojen yli sekä ylikansalliset omistussuhteet.
Alla olevaan taulukkoon on koottu mahdollisimman kattavasti kaikki kotimaiset TV-tuotantoyhtiöt, jotka ovat joko kansainvälisessä omistuksessa tai joilla on kansainvälistä toimintaa eli sisältöjen tuontia (formaattioikeuksien osto ja adaptaatioiden tuottaminen) tai vientiä (kansainväliset yhteistuotannot sekä esitysoikeuksien, formaattioikeuksien tai optio-oikeuksien myynti ulkomaille). Yhtiöiden kokoamisessa lähtökohtana toimi APFIn jäsenlista, jota on täydennetty muista lähteistä kerätyillä tiedoilla.
Näillä kriteereillä tarkasteluun osui 25 tuotantoyhtiötä. Jo yhtiöiden lukumäärä kertoo siitä, että kansainväliset aktiviteetit ovat lisääntyneet. Samaan viittaavat viime vuosien uutiset erityisesti kotimaisten draamasarjojen kansainvälisestä rahoituksesta ja levityksestä. Myös koko ala on kasvanut. Vuonna 2000 TV-tuotantoalan yhteenlaskettu liikevaihto oli Tilastokeskuksen mukaan 71 miljoonaa euroa. Aivan viime vuosilta vastaavia lukuja ei ole saatavilla, mutta pelkästään tässä tarkastelussa mukana olevien yhtiöiden yhteenlaskettu liikevaihto on noin 166 miljoonaa euroa. Lisäksi tulevat ne tuotantoyhtiöt, jotka ovat tuottaneet originaalisisältöjä ainoastaan kotimaisille jakelualustoille.
*Lähde: vainu.io ja kauppalehti.fi
Rakenteellisen globalisaation suhteen ei viime vuosina ole tapahtunut merkittäviä muutoksia. Suurin tuotantoyhtiö, täysin kotimaisessa omistuksessa oleva Yellow Film & TV, on omassa kokoluokassaan 24,6 miljoonan euron liikevaihdollaan. Seitsemän seuraavaksi suurinta tuotantoyhtiötä ovat globaalien mediayhtiöiden tytäryhtiöitä. Näistä kolme, Banijay Finland, Endemol Shine Finland ja Zodiak Finland, kuuluu Banijay Groupiin. Moskito Television puolestaan on osa ruotsalaista Nordic Entertainment Groupia.
Sisällöllisen globalisaation eteneminen sen sijaan näkyy taulukossa ainakin kahdella tavalla. Ensinnäkin vienti- ja tuontiaktiviteettien suhde ei ole enää yhtä voimakkaasti painottunut tuontiin kuin aiemmin. Siinä missä tuotantoyhtiöiden kansainvälinen toiminta merkitsi aiemmin useimmissa tapauksissa ulkomaisten formaattien lisensiointia ja adaptaatioiden tuottamista, on kotimaisten sarjojen esitys-, optio- ja formaattioikeuksien myynti kasvanut merkittävästi viime vuosien aikana. Taulukon 25 yhtiöstä 21:llä on ollut vientitoimintaa ja vain 10:llä formaattien tuontia. Ohjelmanimikkeiden, tuotantobudjettien tai esitystuntimäärien tarkastelu saattaa toki tuottaa toisenlaisia tuloksia.
Toiseksi kansainvälinen liiketoiminta ei ole enää vain Suomessa toimivien globaalien mediajättien heiniä, vaan pienet, kotimaisessa omistuksessa olevat tuotantoyhtiöt ovat nousseet merkittäviksi vientisarjojen tuottajiksi. Usein kyse voi olla vain yhdestä draamasarjasta, jolla on kansainvälinen rahoittaja ja/tai levittäjä tai joka on tehty kansainvälisenä yhteistuotantona. Muutos on silti huomattava ja osoittaa, että eräänlainen kansainvälisyyteen tähtäävä start up -ajattelu on omaksuttu myös TV-tuotantoon. Muutaman Netflixin ostaman sarjan kohdalla voidaan jo puhua jopa globaaleista markkinoista.
Omistussuhteiden tasolla globalisaatio merkitsee siis keskittymistä ja yhä suurempia kansainvälisiä mediajättejä, kuten Banijay Group. Tuotannon kansainvälistyminen ei sitä vastoin suoraan edistä alan globalisaatiota, mutta osoittaa että pienetkin tuottajamaat ovat aiempaa tiiviimmin osa globaaleja markkinoita. Globalisaatio tarjoaa siis sekä uhkia että mahdollisuuksia. Kotimaisten sarjojen myynti ulkomaille kasvattaa suomalaisen IP:n arvoa, tuotantoyhtiöiden liikevaihtoa ja alan työllisyyttä. Toisaalta kasvanut sisältöjen kysyntä nostaa esiin kysymyksiä siitä, miten alan koulutus ja osaaminen saadaan nopeasti nostettua kansainväliselle tasolle ja onko pienillä indie-yhtiöillä tilaa kasvaa kansainvälisten mediajättien joukossa.
Globalization of the Finnish TV industry, part 2: Production companies
Our previous blog featuring the globalization of Finnish TV industry focused on broadcasters and SVODs. The text at hand will analyse the globalization of television production. Again, our review takes place on two levels: first is the global flows of television content and second is the transnational structures of ownership.
We gathered information of all the Finnish TV production companies that either have foreign owners or pursue international activities, which include the import of foreign content (acquisition of format rights and production of format adaptations) and the export of Finnish content (international co-productions as well as selling ready-mades, format rights and option rights abroad). The companies under study are presented in the table below. The list of the members of the Finnish Audiovisual Producers APFI ry served as starting point for data collection. The list was, moreover, completed with other sources.
There were 25 production companies that qualified for this study.The mere amount of the companies indicates an increase in international activities. This development is also highlighted by a number of news reports of the international funding and distribution of Finnish drama series. Also, the production sector itself has become larger. In 2000, the total turnover of the Finnish television production industry was 71 million euros (Tilastokeskus.fi). Figures for the last few years are not available, but the turnover of the companies included in this study alone reaches about 166 million euros. In addition, production companies, which only produced original content for domestic platforms, were not included.
*Source: vainu.io and kauppalehti.fi
When it comes to structural globalisation, the recent years have not seen any major changes. The main production company Yellow Film & TV, entirely owned by Finns, plays in a league of its own with a turnover of 24,6 million euros. The next seven companies on the list are subsidiaries of global media giants. Three of them, Banijay Finland, Endemol Shine Finland and Zodiak Finland, are parts of Banijay Group. Moskito Television is owned by Swedish Nordic Entertainment Group.
Globalization in terms of content flow becomes apparent in two ways. First, the balance of trade -the ratio of export and import activities- is not as heavily determined by export as it used to be. While in previous years the international activities of production companies mainly referred to licensing foreign programme formats and producing respective adaptations, the export of domestic ready-mades as well as option and format rights had reached a new level during the last few years. 21 companies out of the 25 listed had export activities, whereas only 10 companies imported programme formats. However, an analysis of programme titles, production budgets or transmission hours could naturally provide different results.
Second, international business is no longer restricted to global media giants operating in Finland but small production companies with domestic owners have become significant providers of export series. Although these companies often have only one drama series with international financing or distribution or only one international co-production. Nevertheless, there is a major change in thinking indicating that a kind of start up attitude with international aspirations has gained ground in television production. Moreover, in the case of those few Finnish series bought by Netflix, we can actually talk about reaching the global market.
In terms of ownership, the globalization means conglomeration and the emergence of even larger international media giants, such as Banijay Group. While the internationalization of television production does not directly contribute to globalization, it does demonstrate that smaller countries are part of the global market. Globalization thus provides threats and opportunities. Selling domestic series abroad increases the Finnish IP, the turnover of the Finnish production companies and the number of jobs in production sector. However, the growing demand for content also raises some concerns: How can we develop the training of production staff in order to meet international standards? Are the small indie companies able to grow among the global media giants?
