Talven ja kevään festivaali- ja gaalakausi on ohi, ja ennusteet vuoden 2019 trendeiksi esitetty. Miten globaalit trendit heijastuvat kotimaiseen fiktiotuotantoon? Kokosimme alle kolme ajankohtaista näkymää, joiden kautta Medialogi seuraa alan kehitystä.
Autenttisuus ja paikallisuus ovat jo hetken aikaa olleet uusien draamojen tärkeimpiä ominaisuuksia. Paikallisuuden ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa vain kansallista omaleimaisuutta, vaan draamat voivat hakea innoituksensa myös pienemmiltä kulttuurialueilta. Nyt puhutaankin hyperlokaaleista draamoista, jotka kertovat pienille paikkakunnille sijoittuvia suuria tarinoita (Yle.fi). Tunnistettavaan, joko todelliseen tai fiktiiviseen, paikkaan kiinnittyvä tarina kantaa usein pidemmälle kuin globaalin menestyksen tavoittelu (K7 Media 2019).
1) Hyperlokaalit ja monikieliset draamat trendaavat
Suomesta ulkomaille myydyissä sarjoissa on tähän mennessä korostunut Lappi (esim. Arctic Circle, Reindeer Mafia), mutta omaleimaista eksotiikkaa löytyy muualtakin. Tuoreista kotimaisista sarjoista esimerkiksi Kaikki synnit sijoittuu kuvitteellisen pohjoispohjanmaalaisen paikkakunnan lestadiolaisyhteisöön. Tulevista draamoista Cold Couragea on kuvattu Kainuussa ja muutamia muita kansainvälisiä yhteistuotantoja Turun saaristossa. Suomessa on siis vielä runsaasti potentiaalisia ja tuoreita kohteita sekä koti- että ulkomaisille tuotannoille.
Toinen draamatrendi on monikielisyys, jonka K7:n Keri Lewis Brown nosti esiin Mip Drama Byers Summitissa (Yle.fi). Juuri valmistuneista kotimaisista draamoista esimerkiksi pääosin Chileen sijoittuvassa Invisible Heroes -sarjassa (YLE 2019) kansainvälisten diplomaattipiirien monikielisyys luo tarinaan autenttisuuden tuntua. Tuleviin sarjoihin sisältyy myös muita draamoja, jotka liikkuvat sekä Suomessa että ulkomailla, ja voivat siten perustellusti hyödyntää useampia kieliä.
Trendien määrittelyn rinnalla puhutaan siitä, onko varsinaisia sisältötrendejä enää oikeastaan olemassa. Sisältöjen runsaus ja ihmisten kyltymättömyys niiden kuluttamisessa on johtanut siihen, että trendien syklit ovat muuttuneet nopeammiksi. Tulevaisuudessa yksittäisiä sisältötrendejä ei välttämättä voidakaan enää nimetä, kun kaikenlaista uutta ja vanhaa sisältöä on jatkuvasti saatavilla.
2) IP-oikeudet vs. “globaali” levitys
Ensimmäisten Netflixille myytyjen kotimaisten sarjojen yhteydessä on tullut selväksi, ettei sisältöjen saamista globaaliin tai lähes globaaliin levitykseen tule pitää itseisarvona. Suomalaisilla tuottajilla ei ole vielä kovin vahvoja neuvotteluasemia globaalien toimijoiden kanssa, eikä sisältöjen IP-oikeuksista saatava rahallinen korvaus välttämättä vastaa sitä menetystä, jonka oikeuksista luopuminen aiheuttaa. Lisäksi Netflixin globaalius on suhteellista: palvelua käytetään lähinnä läntisessä Euroopassa, Pohjoismaissa, latinalaisessa Amerikassa ja englanninkielisissä maissa. Yhtiön maailmankuva ja sisältövalikoima määritellään pitkälti Kaliforniassa sijaitsevasta päämajasta käsin. (Lobato 2018.)
Aasian markkinoilla kuluttajia on moninkertaisesti Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin verrattuna. Esimerkiksi viime vuonna lanseerattu Elisan Nordic TV tarjoaa suomalaisille sisällöille 245 miljoonaa kotitaloutta kattavan yleisön (Epressi.com 2018). Tulevaisuudessa jättiyritysten omien suorapostopalvelujen rinnalle voi syntyä myös indie-tuottajien yhteisiä SVODeja. Nämä pienemmät suoratoistopalvelut ja televisioyhtiöt voivat tarjota parempia levityskanavia suomalaiselle sisällölle. Tämän ja vielä tulevienkin vuosien aikana siis etsitään tapoja, joilla tuottajat voisivat paremmin hallita IP-oikeuksiaan ja silti saada sisältönsä kansainvälisille markkinoille.
3) Kotimaisen av-alan kasvua tukevat toimenpiteet
Vuonna 2017 käynnistyneestä Business Finlandin av-alan tuotantokannustimesta julkaistiin viime syksynä ensimmäinen väliarviointi (BusinessFinland.fi 2018). Arvioinnissa todetaan, että kannustin vie av-alaa eteenpäin muun muassa työllistämällä ihmisiä. Tuotantokannustimella on ratkaiseva rooli nimenomaan kansainvälisten tuotantojen houkuttelemisessa Suomeen, sillä tuotannot hakeutuvat pääasiassa niihin maihin, jotka pystyvät tarjoaman rahallista tukea kannustinjärjestelmän avulla. Esimerkiksi Lapissa kuvattujen elokuvien ja draamasarjojen määrä onkin moninkertaistunut tuotantokannustimen lanseeraamisen jälkeen (Lapland.fi 2018) .
Myös suomalaiset sisällöt kiinnostavat maan rajojen ulkopuolella, ja kansainvälistymisen myötä tuotantojen budjetit ovat jonkin verran kasvaneet. Suomalaisten tuotantoyhtiöiden kanssa yhteistuotantoja tekevän DRG:n Dave Clarke varoittaa kuitenkin budjettien liiallisesta kasvusta ja muistuttaa, etteivät katsojamittauksessa menestyvät sarjat ole välttämättä kalliita (NordiskFilmogTV 2019). Kun budjetit kasvavat rahoittajien määrän lisääntymisen myötä, myös tuottojen jakajia on enemmän. Lisäksi kaikkien osapuolten odotukset lopputulosta kohtaan kasvavat, jolloin sekä tuotannollisen osaamisen että johtamistaitojen olisi kyettävä nousemaan uudelle tasolle. Ulkomaisten tuotantojen houkuttelemisen ohella myös kotimaisia tuotantoja ja alan kehitystä tulisi tukea muun muassa koulutuksen avulla riittävän paljon ja riittävän pitkäjänteisesti.
