Onko Finnish weirdistä uudeksi Nordic noiriksi?

Lokakuun MIPCOM-messuilla Cannesissa järjestettiin Finnish weirdiksi nimetty showcase-tapahtuma, jota emännöi Business Finland yhteistyössä Suomen elokuvakomissioiden, APFI:n, Ylen ja Elisa Viihteen kanssa. Tilaisuudessa esiteltiin yhdeksän uutta tai uudehkoa kotimaista sarjaa. Mikä tekee näistä sarjoista Finnish weirdiä? Entä onko Finnish weirdistä Nordic noirin manttelinperijäksi? 

Termin alkuperä 

Finnish weird -nimitys on alun perin kirjailija Johanna Sinisalon keksintö. Kirjallisuudessa “suomikumma” viittaa uuteen kotimaiseen fantasiaa ja realismia sekoittavaan suuntaukseen, jota Sinisalokin edustaa. Suomalaista kirjallisuutta on brändätty kansainvälisille markkinoille Finnish weirdinä muun muassa Frankfurtin kirjamessuilla vuonna 2014 (Finnland Cool.fi) ja vuosina 2014-2016 ilmestyneellä englanninkielisellä aikakauskirjalla (Finnishweird.net). Termillä on kuvailtu myös uutta kotimaista muotia (Vogue 2018). 

Televisiosarjojen yhteydessä Finnish weirdistä on puhuttu jo ainakin parin vuoden ajan. Uusi kotimainen sarjadraama pyrkii toisaalta tekemään eroa Nordic noiriin ja toisaalta hyödyntämään Nordic noirin maailmanmainetta suomalaisten TV-tuotantojen tunnetuksi tekemisessä (ks. esim. Yle 2016; Kaleva 2018). Mikä siis tekee kotimaisesta sarjadraamasta “suomikummaa”? 

Finnish weird TV-genrenä 

Vuonna 2019 ilmestyvän Kaikki synnit -sarjan ohjaaja Mika Ronkainen luonnehtii Kalevan (2018) jutussa Nordic noirin tyypillisiksi piirteiksi tummia värejä, toisilleen tiuskivia poliiseja sekä erotisoituja nuorten naisten ruumiita. Ronkaisen mukaan Kaikki synnit poikkeaa tästä kuvastosta: Nordic noirin sijaan sarja edustaakin Finnish weirdiä. 

Nordic noirin ja Finnish weirdin raja on kuitenkin häilyvä. Esimerkiksi MIPCOMIN Finnish weird -tapahtumassa esitelty Sorjonen hyödyntää juuri Ronkaisen mainitsemia Nordic noirin piirteitä. Itse asiassa kaikki Finnish weird -tapahtumassa esitellyt sarjat ovat enemmän tai vähemmän perinteisiä rikosdraamoja – lukuunottamatta Nörtti: Dragonslayer 666nuortensarjaa. 

 

MIPCOMin Finnish weird showcase -tapahtumassa esitellyt sarjat (APFI 2018): 
Aallonmurtaja (Welcome to Texas) / Warner Bros. International Television Production Finland 
Ivalo (Arctic Circle) / Yellow Film & TV 
Bullets / Vertigo Production 
Sorjonen (Bordertown) / Fisher King 
Koukussa (Hooked) / Moskito Television 
Nörtti: Dragonslayer666 (Nerd: Dragonslayer666) / Dionysos Films 
Ratamo (Secret Enemies) / Moskito Television 
Sherlock North / Snapper Films 
Nyrkki (Shadow Lines) / Zodiak Finland

 

Deadline-verkkolehden artikkeli (2018) lainaa Finnish weird -termin MIPCOM-tapahtumasta ja niputtaa genreen niin ikään hyvin erilaisia sarjoja. Uusista tai lähiaikoina ilmestyvistä suomalaisista rikosdraamoista lehti mainitsee Sherlock Northin, Bulletsin, Ivalon, Karpin ja Cold Couragen. Lisäksi artikkelissa esitellään mm. “scifi-draama”  The White Wall, ilmastonmuutostrilleri Sarasvatin hiekkaa sekä kolme tositapahtumiin pohjautuvaa draamaa: Invisible Heros, The Peacemaker ja The Emperor.  

Siinä missä Nordic Noir tunnetaan Skandinaviaan sijoittuvana tummasävyisenä rikosdraamana, Finnish weird ei ainakaan vielä hahmotu helposti tunnistettavaksi sarjadraamagenreksi, vaan venyy käyttäjänsä tarpeiden mukaan. Sellaisena Finnish weirdistä ei kuitenkaan ole apua Suomen ja suomalaisuuden tai edes suomalaisen TV-tuotannon brändäämisessä. 

“Very Finnish Series”? 

Kansainväliset jakelijat arvostavat tällä hetkellä mahdollisimman lokaaleja sarjoja. Myös kansainvälisesti tunnettujen sarjojen tekijät, kuten Skamin saksalaista versiota käsikirjoittava Alexander Lindh, korostavat menestyssarjojen olevan “riittävän erilaisia”. Esimerkiksi Skamissa on samaan aikaan sekä universaaleja piirteitä että jotain todella norjalaista. (Yle 2018.) Finnish weird viittaa jo terminä outoon ja erilaiseen – olipa kyse sitten suomen kielestä, suomalaisesta kulttuurista, huumorista, ilmastosta, historiasta, geopoliittisesta sijainnista tai maisemista. Finnish weirdissä on siis potentiaalia suomalaisen omalaatuisuuden brändiksi, ja itse asiassa suomalaista outoutta tuotteistetaan jo hyvää vauhtia (www.facebook.com/veryFinnishproblems). Uskallammeko olla riittävän outoja?

 

Lokakuun MIPCOM-messuilla Cannesissa järjestettiin Finnish weirdiksi nimetty showcase-tapahtuma, jota emännöi Business Finland yhteistyössä Suomen elokuvakomissioiden, APFI:n, Ylen ja Elisa Viihteen kanssa. Tilaisuudessa esiteltiin yhdeksän uutta tai uudehkoa kotimaista sarjaa. Mikä tekee näistä sarjoista Finnish weirdiä? Entä onko Finnish weirdistä Nordic noirin manttelinperijäksi? 

Termin alkuperä 

Finnish weird -nimitys on alun perin kirjailija Johanna Sinisalon keksintö. Kirjallisuudessa “suomikumma” viittaa uuteen kotimaiseen fantasiaa ja realismia sekoittavaan suuntaukseen, jota Sinisalokin edustaa. Suomalaista kirjallisuutta on brändätty kansainvälisille markkinoille Finnish weirdinä muun muassa Frankfurtin kirjamessuilla vuonna 2014 (Finnland Cool.fi) ja vuosina 2014-2016 ilmestyneellä englanninkielisellä aikakauskirjalla (Finnishweird.net). Termillä on kuvailtu myös uutta kotimaista muotia (Vogue 2018). 

Televisiosarjojen yhteydessä Finnish weirdistä on puhuttu jo ainakin parin vuoden ajan. Uusi kotimainen sarjadraama pyrkii toisaalta tekemään eroa Nordic noiriin ja toisaalta hyödyntämään Nordic noirin maailmanmainetta suomalaisten TV-tuotantojen tunnetuksi tekemisessä (ks. esim. Yle 2016; Kaleva 2018). Mikä siis tekee kotimaisesta sarjadraamasta “suomikummaa”? 

Finnish weird TV-genrenä 

Vuonna 2019 ilmestyvän Kaikki synnit -sarjan ohjaaja Mika Ronkainen luonnehtii Kalevan (2018) jutussa Nordic noirin tyypillisiksi piirteiksi tummia värejä, toisilleen tiuskivia poliiseja sekä erotisoituja nuorten naisten ruumiita. Ronkaisen mukaan Kaikki synnit poikkeaa tästä kuvastosta: Nordic noirin sijaan sarja edustaakin Finnish weirdiä. 

Nordic noirin ja Finnish weirdin raja on kuitenkin häilyvä. Esimerkiksi MIPCOMIN Finnish weird -tapahtumassa esitelty Sorjonen hyödyntää juuri Ronkaisen mainitsemia Nordic noirin piirteitä. Itse asiassa kaikki Finnish weird -tapahtumassa esitellyt sarjat ovat enemmän tai vähemmän perinteisiä rikosdraamoja – lukuunottamatta Nörtti: Dragonslayer 666nuortensarjaa. 

 

MIPCOMin Finnish weird showcase -tapahtumassa esitellyt sarjat (APFI 2018): 
Aallonmurtaja (Welcome to Texas) / Warner Bros. International Television Production Finland 
Ivalo (Arctic Circle) / Yellow Film & TV 
Bullets / Vertigo Production 
Sorjonen (Bordertown) / Fisher King 
Koukussa (Hooked) / Moskito Television 
Nörtti: Dragonslayer666 (Nerd: Dragonslayer666) / Dionysos Films 
Ratamo (Secret Enemies) / Moskito Television 
Sherlock North / Snapper Films 
Nyrkki (Shadow Lines) / Zodiak Finland

 

Deadline-verkkolehden artikkeli (2018) lainaa Finnish weird -termin MIPCOM-tapahtumasta ja niputtaa genreen niin ikään hyvin erilaisia sarjoja. Uusista tai lähiaikoina ilmestyvistä suomalaisista rikosdraamoista lehti mainitsee Sherlock Northin, Bulletsin, Ivalon, Karpin ja Cold Couragen. Lisäksi artikkelissa esitellään mm. “scifi-draama”  The White Wall, ilmastonmuutostrilleri Sarasvatin hiekkaa sekä kolme tositapahtumiin pohjautuvaa draamaa: Invisible Heros, The Peacemaker ja The Emperor.  

Siinä missä Nordic Noir tunnetaan Skandinaviaan sijoittuvana tummasävyisenä rikosdraamana, Finnish weird ei ainakaan vielä hahmotu helposti tunnistettavaksi sarjadraamagenreksi, vaan venyy käyttäjänsä tarpeiden mukaan. Sellaisena Finnish weirdistä ei kuitenkaan ole apua Suomen ja suomalaisuuden tai edes suomalaisen TV-tuotannon brändäämisessä. 

“Very Finnish Series”? 

Kansainväliset jakelijat arvostavat tällä hetkellä mahdollisimman lokaaleja sarjoja. Myös kansainvälisesti tunnettujen sarjojen tekijät, kuten Skamin saksalaista versiota käsikirjoittava Alexander Lindh, korostavat menestyssarjojen olevan “riittävän erilaisia”. Esimerkiksi Skamissa on samaan aikaan sekä universaaleja piirteitä että jotain todella norjalaista. (Yle 2018.) Finnish weird viittaa jo terminä outoon ja erilaiseen – olipa kyse sitten suomen kielestä, suomalaisesta kulttuurista, huumorista, ilmastosta, historiasta, geopoliittisesta sijainnista tai maisemista. Finnish weirdissä on siis potentiaalia suomalaisen omalaatuisuuden brändiksi, ja itse asiassa suomalaista outoutta tuotteistetaan jo hyvää vauhtia (www.facebook.com/veryFinnishproblems). Uskallammeko olla riittävän outoja?

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *